Leppis1949

Hyvä superleijonat hyvä Kummola!

Hyvä superleijonat hyvä Kummola, olette parhaat! 23.05.16

Jälleen on analyysin aika meidän kansallisurheilun jääkiekon menestyksestä, mikä oli loppuneena sesonkina historiallista monestakin syystä. Ensin nuoret ottivat tuplan ja vielä aikuisetkin hopeaa, mikä oli hyvin lähellä ennätyksellistä triplaa. Sääli näitä miehiä, jotka olisivat ansainneet turnausvoiton.

On sensaatiomainen suoritus pieneltä viiden miljoonan asukkaan maalta voittaa kokonaisia mantereita, ”Neuvostoliitto ja Amerikka”, heidän leipälajissaan! Tulee Talvisota ja Jatkosotakin mieleen, joissa meidän isät taistelivat kansamme olemassaolon pelastamiseksi, koko muuta maailmaa vastaan ja voittivat, neljä miljoonaa vastaan neljä miljardia!

Pohdin niitä syitä, joilla oli tai saattoi olla syynsä loistavien Leijonien viimeisen kymmenennen ratkaisevan pelin tappioon.

Ensimmäinen huomio on kokeneiden puolustajien loukkaantuminen, mikä heikensi ja ylirasitti muutenkin vähemmän nimekästä puolustusta. Jouduttiin pelaamaan kolmella parilla kovimmat ottelut, jolloin palautumisaika oli lyhyt.

Toinen epäonni oli Barkovin sairastuminen ja puolikuntoisena pelaaminen, mikä nollasi tehoketjun tehot ratkaisupeleissä.

Kolmas on jälleen tuomarilinja ja mahdollinen vilppi ”rahakkaassa jääkiekossa”!

Tuomareiksi oli kutsuttu sveitsiläis-/ venäläinen pari. Tuomarilinja suosi Kanadaa, koska mailan käyttö ja koukkiminen sallittiin. Esimerkkinä Ahon saama rangaistus ”sukeltamisesta”. Törkeä koukku olisi jäänyt tässäkin viheltämättä, ellei Aho olisi kaatunut murtautuessaan laidalta läpi. Nyt jouduttiin viheltämään molemmat.  Vastaavasti Venäjäpelissä olisi pitänyt viheltää venäläiselle vastaava jäähy hänen yrittäessä kalastella 6/3 tilannetta näyttelemällä loukkaantunutta. Tällä kertaa tuomarit olivat rehtejä, eivätkä sentään pyrkineet ratkaisemaan peliä vilpillisesti Venäjälle, jättämällä oikeutetusti Ohtamaan tuomitsematta. Komarovin saama jäähy, samoin kun muutkin Suomen saamat jäähyt olivat täysin tuomarilinjan vastaisia. Hänet vihellettiin jäähylle kampituksesta normaalissa pelitilanteessa, jossa kanukki kaatui, eikä maila ollut lähelläkään jalkoja!

MTV:n asiantuntijana toimiva Hannu Arajärvi oli lausunnoissaan arka vilpillistä kulttuuria tukeva henkilö, tai hän ei ymmärrä asiastaan. Mihinkään nimeämääni seikkaan ei hän analyysissään ottanut kantaa. Sen sijaan Hannu kiitteli Kanadan energiaa ja maalinkin hän näki loistavana yksilösuorituksena, jonka ”superlahjakkuus” nosti taiturimaisesti maalin kattoon Koskisen ulottumattomiin. Tosiasiassahan maailman paras maalivahti Koskinen, teki ainoan mokansa ajautumalla puoliksi maalin taakse, yrittämällä torjua pienestä kulmasta tulevaa jäälaukausta. Laukaushan nousi hänen jäässä maanneesta mailan varresta onnekkaasti maalin kattoon. Vastaava tilanne sattui Granlundille pelin alussa, missä Mikke äärimmäisen taidokkaasti nousi kanadalaispelaajien välistä maalin eteen, mutta nyt Kanadalla oli tuuri, sillä laukaus ponnahti puolustajan mailanvarresta kentälle, ei maaliin. Näin pienistä pompuista on monesti lopputulos kiinni.

Nyt palaisin tähän asiaan, josta olen kirjoitellut vuosikymmenet. On tunnettua ja tunnustettua, että jääkiekon ammattiliigoissa dopingvalvonta on olematonta samoin kun nykyisessä kisaisäntämaassa, jossa on todettu vilpin olevan koko systeemin tukemaa. Voiko olla mahdollista, että Kanadan joukkueen energia tulikin dopingista, vai johtuko energioiden ero Leijoniin verrattuna vain välierävastuksen USA/Venäjä tasoerosta!

Panen oheen edellisen analyysini muistin virkistämiseksi.

Korruptio rahakkaassa jääkiekossa                                              18.05.20015

Meille opetettiin Tukholman yliopistossa todennäköisyyslaskennan kursseilla, että sattumat jakautuvat suuressa otoksessa tasaisesti. Tämä merkitsee sitä, että myös Suomi joskus hyötyisi ”huonojen tuomareiden” törkeistä virheistä. Itse en kuitenkaan muista tapaustakaan, missä tuomarivirhe olisi Suomea avittanut voittoon. Sen sijaan muista säännön mukaisesti tapahtumia yli puolen vuosisadan ajalta, jossa meitä on törkeällä tuomaripelillä riistetty urheilumenestys. Kysymys ei voi siis olla ”huonojen tuomareiden” osumisesta aina kohdallemme, vaan tarkoituksenmukaisesta konnapelistä.

Niinpä piskuinen Suomi pelattiin jälleen ulos jääkiekon MM-mitaliotteluista ”huonojen tuomareiden vuoksi”!  Vain mainio jääkiekkoleijonapersoonallisuus Tami Tamminen uskalsi todeta jääkiekonkin olevan politiikkaa. Itse olen puhunut ja kirjoitellut tästä ”politiikasta” 70-luvulta lähtien. Tuolloin aina Suomen ratkaisupeliin löydettiin uskollinen Venäläis- Länsisaksalainen pari järjestämään Leijonat pois mitalipelleistä.

Myös vanhoja nauhoituksia katsellut Hannu Arajärvi totesi Suomen kärsineen vääryyttä kolmessa viimeisimmässä ottelussa Valkovenäjää, Venäjää ja Tšekkiä vastaan!

Palaisin Venäjäotteluun ja vertaisin sitä edelliseen Minskin loppuotteluun, missä tuomarit jälleen avittivat Venäjän voittoon Suomesta. Mahtimiehet olivat varmistaneet, että toista skandaalia ei pääse enää syntymään heille niin rakkaassa lajissa, jota kommunistisissa diktatuureissa pidettiin järjestelmän voittona pahasta kapitalismista.

Sotsin olympialaisissa Venäjän kotiareenalla, kaikkien yllätykseksi, Suomi pudotti kisojen ennakkosuosikki Venäjän supertähtisikermän mitalipeleistä ja vei myöhemmin pronssit mahtimies Putinin silmien edessä. Tämä oli häikäilemätön teko, mikä ei jää rankaisematta.

Mieleen jäi erityisesti Mikael Granlundin, minusta urheiluhistorian loistavin suoritus, 3-0 maali. Siinä hävityn B-pistealoituksen jälkeen Mikke syöksyi kulmaukseen, riisti kiekon Venäjän supertähdeltä, harhautti maalin takana toisen ja kiertyi maalille, jossa loput Venäjän supertähdet hämmästyneenä seurasivat ennen näkemätöntä sirkustemppua, kiekon toimittamista mailan lapaaan nostettuna maalin etunurkkaan! Tällaista yksilösuoritusta ei urheilun historia tunne! Vastaava voisi vain olla hole in one kolmasti peräkkäin golfissa, mutta siihen on yltänyt vain kommunistidiktatuurien eräät johtajat!

Minskissä ei enää Venäjää nöyryytetty. Sinne oli komennettu ruotsalaiset pillipiiparit järjestelemään kulta Putinin Venäjälle, missä Euroopassa sotimalla alueita valloittava, maailmaa pellenä pitävä johtaja, istui myös diktaattoriksi tituleeratun jääkiekkohullun isäntänsä vieressä.

Annetun tehtävän toteutus alkoi, kun pelin alkuminuuteilla Venäjä toimitti kiekon maalille, missä molarimme vangitsi sen. Tämän jälkeen venäläispelaaja ryntäsi maalivahdin kimppuun ja työnsi miehen ja kiekon maaliin. Ruotsalaiset pillipiiparit hyväksyvät maalin, vaikka sääntöjen mukaan maalin sijasta olisi tullut komentaa venäläinen jäähylle. Vertaa Prahassa suomalasten tekemään 3-2 osumaan, mikä ruotsalaistuomarit sääntöjen vastaisesti hylkäsivät ja vihelsivät jäähyn Kontiolalle estämisestä, vaikka häntä esti parikin vastustajaa.  

Minskissä pelin alussa supertähti Malkin murskasi törkeällä päähän kohdistuneella iskulla suomalaispelaajan leuan, mistä olisi sääntöjen mukaan tullut supertähti poistaa ottelusta ja Suomi olisi saanut lisäksi 5 min ylivoiman. Kaikki muut näkivät tapahtuman, mutta ruotsalaiset pillipiiparit eivät!

Prahassa sen sijaan täysin laillisesta taklauksesta määräsivät ruotsalaispillipiiparit ottelurangaistuksen Suomen parhaimmistoon kuuluvalle Komaroville ”polvitaklauksen” nimikkeellä ja koko tehoketjun peli saatiin sekaisin. Lisäksi venäläiset supertähdet saivat pyörittää pakkopeliä 5 minuuttia ilman tulosta. Minskissä jo mailan nostamisesta pantiin suomalainen jäähylle, mutta Prahassa Tšekki pääsi 3-2 johtoon Jagerin maalilla, mitä edelsi kaksi törkeää tuomarivirhettä. Suomen pelatessa vajaalla, lyötiin pelaajamme maila ”katsomoon”, mitä taaskaan ei ruotsalaispillipiiparit nähneet, mutta kylläkin kaikki muut. Tällöin avautui 5-3 ylivoima tšekeille ja tästä Jagerin oli helppo kauhoa kiekko sisään ja peli 3-2! Tässä muutamia poimintoja törkeästä tuomaripelistä, mikä ei voi olla tuomareiden huonoutta, vaan hyvyyttä toteuttaa heille annettu tehtävä.

Muuten: Onnea Pikkuleijonat (18v) äsken saavutetusta hopeasta!

Saavutus oli loistava.

Kirjoitin ja onnittelin maailmanmestaruudesta aiemmin myös Suurnuorleijonien (20v) kamppailusta korruptiota vastaan. Artikkeli sopii tähän yhteyteen muistin virkistämiseksi. Oli liikuttavaa katsella meidän Suurnuorleijonien loistoesityksiä 20 -vuotiaiden MM-kisoissa Ruotsissa. Ensin kukistuivat ylivoimaiseen tapaan suursuosikit Venäjä 4-1, sitten Kanada 5-1 ja lopuksi kotijoukkue Ruotsi, vahvistettuna lahjotulla? kanadalaistuomarilla, vakuuttavan esityksen jälkeen.  Loistoesitys valmentajia myöten.

Itse olin kotikatsomossa jo rynnätä kaukaloon panemaan turpiin vilpillistä kanadalaistuomaria, joka yritti röyhkeästi jatkaa urheilun skandaalihistoriaa miljoonien fanien silmien alla. Suurnuorleijonat olivat kuitenkin isoisiensä vertaisia taistelijoita, eivätkä taipuneet vääryyden edessä.

Ruotsi oli turnauksen paras ylivoimajoukkue ja finaalissakin teki molemmat maalinsa ylivoimalla. Voitonjuhlat aiottiin varmistaa tällä taidolla ja kanadalaistuomarin avustuksella, mikä strategia on toimivaksi koettu.

Mielenkiintoista oli jälleen lueskella ruotsalaisista iltapäivälehdistä syitä varmojen kultajuhlien peruuntumiseen. Eräskin toimittaja valitteli sitä, että tuomareilta oli jäänyt viheltämättä monta selvää jäähyä suomalaisille, jotka olivat aiheuttaneet ruotsalaisen kaatumisen. Mikäli kaikki ”pikkukruunoreiden” kaatumiset olisi rangaistu, olisi Ruotsi saanut juhlia kultamitaleita, oli hänen käsityksensä. Hän ei huomannut sitä, että myös suomalaisia kaatui, mutta edes selvissä tapauksissa ei vihellystä kuulunut.

Vähintään yhtä suuri kiitos kuuluu suuresti ihailemalleni urheilun suurmiehelle Kalervo Kummolalle. Hän on poikkeuksellisilla kyvyillään ainoana suomalaisena raivannut tiensä kansainvälisen lajiliiton johtoon, mikä on mahdollistanut jääkiekkomenestyksemme, luomalla tasaveroiset olosuhteet joukkueillemme arvokilpailuissa.

Ennen häntä urheilun raadollisuus näkyi mm. siinä, että mitalijoukkueet järjesteltiin lahjottujen tuomareiden avulla. Tämä on helppoa arvostelulajeissa. Mikäli tuomaritkaan eivät onnistuneet järjestelemään mitaleja sovitusti, niin turvauduttiin jopa siviilituomioistuimen apuun, kuten Ruotsi Wienissä 1987.

Tuolloin Suomi oli pudottanut Ruotsin mitalipeistä ja tätä ei kakaramainen Ruotsi millään voinut hyväksyä. Ensi se protestoi häviötään kansainvälisen jääkiekkoliiton hallituksessa, missä se sai puhuttua vain yhden äänen viidestätoista puolelleen ja hävisi jutun 13-2. Raukkamainen Ruotsi ei tyytynyt päätökseen, vaan vei jutun käräjäoikeuteen, mikä on ennen näkemätöntä ja lahjoi? kaikesta ymmärtämättömän wieniläistuomarin lajiliiton sääntöjen ja kaiken oikeustajun vastaisesti poistamaan Leijonilta kaksi sääntöjen mukaista pistettä, saadakseen Ruotsin mitalipeleihin. Kävipä vielä niin, että sääntöjen mukaan mitalipeleistä pudonnut Ruotsi vei mestaruuden kaikkien yllätykseksi NL:ltä!

Seuraavana vuonna sitten Ruotsia törkeydestä ”rangaistiin” ja Suomi sai vihdoinkin ekan mitalinsa; NL:n jälkeen olympiahopeaa Calgarystä! Tähän tarvittiin ylivoimaisen punakoneen ystävyyttä ja avunantoa(kostoa Ruotsille). Venäläiset antoivat voiton Suomelle häviämällä keskinäisen ottelun tahallaan?.

Tuomarijärjestelyt olivat vuosikymmenet pelin henki jääkiekossa, kuten muussakin urheilussa. Maat, poliittiset ideologiat ja raha taistelivat keinoja kaihtamatta. Kun eurooppalaisia suurmaita piti auttaa mitaleille, Suomi sai vastaansa ratkaisuotteluita järjestelemään tutun parin Venäjältä ja Länsi-Saksasta. Mikäli pohjoisamerikkalaiset tarvitsivat apua, niin silloin oman mantereen naapurin tuomarit järjestivät asiat.

Näin kävi esimerkiksi 1994, jolloin Leijonat olivat Kanadaa vastaan loppuottelussa. Suomi johti 1-0 ja Kanadalla ei ollut yhtään maalitilannetta koko ottelussa, kunnes oli aikaa jäljellä vajaa pari minuuttia. Tällöin amerikkalaistuomari vihelsi Jutilan täysin aiheetta jäähylle. Tämäkään ei olisi auttanut, mutta tarvittiin vielä kiekottoman Jari Kurrin kaataminen, että kanadalaispelaaja pääsi etenemään vapaasti maalille ja laukomaan tasoituksen 1-1! Kaikki muut tuomarit olisivat viheltäneet kanadalaispelaajan jäähylle kiekottoman pelaajan estämisestä ja peli olisi päättynyt Suomen maailmanmestaruusjuhliin. Nyt edettiin rankkareihin, jossa tarvittiin ”siirtotyöläisen” Curre Lindströmin jättimunaus auttamaan Kanukit mestaruuteen. Hän komensi taitavan, mutta kokemattoman Mika Niemisen kahdesti epäonnistumaan rankkarissa, vaikka meillä oli maailmanluokan maalinsylkijä Jari Kurri joukkueessa, joka olisi silmät kiinni pannut kiekon häkkiin myös toistamiseen. No seuraavana vuonna tämäkin vääryys tuli kuitattua, jolloin Suomi haki Tukholmasta ensimmäisen maailmanmestaruutensa löylyttämällä ”treekruunorit” kotonaan 4-1! Det glider in!

Näitä juttuja olisi vaikka kuinka paljon, mutta onneksi ne ovat nyt jääkiekon osalta ohi, niin luulin. Kiitos suurmies Kalervo Kummolan, joka on tuonut moraalia ja tasapuolisuutta kansainväliseen jääkiekkoon ja mahdollistanut menestyksemme, mikä on tehnyt jääkiekosta kansallisurheilumme. Olkoon Kale esimerkkinä muille. Nyt kuitenkin on jälleen palattu vanhaan, sillä siellä missä rahat, on konnat ja siellä missä isot rahat ovat isot konnat!

Suomellakin oli mahdollisuuksia edetä aina loppuotteluun asti, vaikka tuomaripeli jälleen oli hallitsevassa roolissa. Päävalmentaja Kari Jalonen on kokenut kiekkomies ja hänellä on paljon hyviä ominaisuuksia tehtäväänsä. Kuitenkin se, että edellisten kisojen pisterohmumme eivät onnistuneet, herättää kysymyksiä. Maalitilanteet tulivat vähän yllätyksinä, joten niistä ei saatu maaleja. Tähän on yksi yhteinen nimittäjä, josta olen kirjoitellut jo kohta puoli vuosisataa. Samaan ongelmaan on sortunut myös muut valmentajat. Muistamme vuoden 2000 Pietarin MM-kisat, missä supertähdistä kasattu Venäjä oli suursuosikki, mutta jäi katastrofaalisesti 11. sijalle!

Muistamme, kuinka NHL:n supertähti, 76 maalin ennätyksen tulokaskaudellaan iskenyt Teemu Selänne tarvitsi parikymmentä ottelua ensimmäisen pisteen saamiseksi kasvattajaseuransa Jokerit otteluissa, mihin hän palasi työsulun ajaksi NHL:stä. Jääkiekko on joukkuepeli, eikä siinä voi jatkuvasti turnauksen aikana sotkea ketjukoostumuksia, vaan ne täytyy hioa yhteen tiedoksi Jalonen! Tästä syystä maaleja ei synny hyvistäkään tilanteista. Panen liitteeksi kirjoituksiani puolivuosisataa sitten.

Pauli Leppä-aho

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa